Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

torstai 26. tammikuuta 2017

TALVISODAN PANSSARINTORJUNTA

Jokin aika sitten luin kirjan talvisodan panssaritorjunnasta. Tein siitä kirjaesittelyn sekä pienen yhteenvedon panssarikalustosta ynnä muusta asiaan liittyvästä.

*********************

Jouko Vahtola: Tankit tulee! Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940

Neuvostoliittolaisia T-28 panssareita Karjalan kannaksella

Kun talvisota alkoi, Neuvostoliiton hyökkäystä torjuvat suomalaiset joutuivat vastakkain voimakkaan panssariaseen kanssa. Tiedossa oli, että Suomen armeija oli varautunut panssarien torjuntaan puutteellisesti ja improvisoiden.
Teoksessa tutkitaan ja kuvataan ensimmäistä kertaa talvisotaa panssarivaunuja vastaan käytyjen taistelujen näkökulmasta ja puolustajien kokemusten kautta. Kovia yhteenottoja vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa käytiin kaikilla rintamilla Suomenlahdelta Petsamoon. Tankit olivat puolustajille pahin vitsaus, joka pyrittiin eliminoimaan ensimmäisenä.
Miten panssareista selviydyttiin? Kuva polttopulloista ja koivuhaloista tankkien tuhona osoittautuu liioitelluksi ja romantisoiduksi myytiksi. Parhaita aseita olivat Bofors-tykit ja kasapanokset rohkeiden pommarien käsissä. Tykkejä oli vähän, ja joukko-osastot lähes tappelivat saadakseen niitä turvakseen. Kenttätykistö, miinat ja kiviesteet olivat usein ratkaiseva apu. Tärkeintä oli kuitenkin miesten rohkeus ja sitkeys.
Summa ja Lähde olivat ratkaisevia taisteluita, mutta muutkin lujat paikat muistetaan: esimerkiksi Muolaan Kirkkomäki, Oinalan paiseet, Tolvajärven tie, Ruhtinaanmäki, Raate, Kämärä, Tali, Viipuri ja Viipurinlahti. Kamppailu hyökkäysvaunuja vastaan kytketään teoksessa elimellisesti talvisodan kokonaiskulkuun. Näin teoksesta saa varsin kattavan kuvan talvisodasta eri rintamilla.
Tankit tulee! perustuu kauttaaltaan alkuperäislähteisiin, ja siinä on runsas kuvitus.



Talvisodan päättymisestä on tullut kuluneeksi 75 vuotta, ja sen kunniaksi Docendo on julkaissut Oulun yliopiston historian professorin Jouko Vahtolan tietokirjan talvisodan panssarisodankäynnistä. Kolmeen osaan jaettu kirja käsittelee kattavasti koko sodanajan erityisesti panssaritorjunnan näkökulmasta.
Ensimmäinen osa käsittelee sodan lähtökohtia: Neuvostoarmeijan siirtymistä panssarivaunujen käyttöön ja sitä, millaista panssarintorjuntakalustoa Suomella oli ennen sotaa. Toinen osa läpikäy taistelut, jotka tapahtuivat vuonna 1939 ja kolmas keskittyy vuodenvaihteen jälkeen tapahtuneisiin taisteluihin.
Taistelut on kuvattu varsin tarkasti, mutta samalla kuitenkin ytimekkäästi. Taisteluiden puitteiden kuvaamisen tukena käytetään karttoja. Kirja ei ole tylsä faktalista vaan päinvastoin tapahtumat ovat varsin helposti omaksuttavassa muodossa. Tapahtumien yhteyteen on liitetty myös sodan asianomaisten viestejä muun muassa sotapäiväkirjoista. Ne ovat omiaan näyttämään kirjan tapahtumien inhimillisen puolen.

Ilmestymisvuosi : 08/2015
Kirjailija : Jouko Vahtola
Kustantaja : Docendo
ISBN : 978-952-291-169-8
Sivuja : 370
Sidosasu : Sidottu

*************************
TALVISODAN PANSSARINTORJUNTA

Bofors PST-tykki tuliasemassa

Vuonna 1990 julkaistun tiedon mukaan Neuvostoliitto menetti talvisodassa peräti 3543 panssarivaunua, joista Karjalan kannaksella 3178 vaunua 10.3.1940 mennessä. Luvuissa ei ole mukana panssariautot. Teknisten vikojen vuoksi käytöstä oli poissa 1275 vaunua. Taisteluissa tuhottiin siten peräti 2268 panssarivaunua. Määrä on valtava etenkin kun ottaa huomioon suomalaisten puutteellisen panssaritorjuntakaluston. Mikäli panssaritorjuntatykkejä olisi ollut riittävästi, olisi tuhoamisluvut olleet paljon suuremmat. Lisäksi kenttätykistö olisi kyennyt tuhoamaan hyökkääviä panssareita, mutta tykeistä ja ammuksista oli kova puute. Samoin oli pommikoneiden laita.

Suomalaiset tutkivat tuhottua T-26 vaunua.

Panssaritorjuntaan oli käytettävissä tykkejä, mutta aivan liian vähän. Tykkeinä olivat ruotsalainen Boforsin 37 mm; tätä asetta valmistettiin lisenssillä myös Suomessa, ranskalainen 25 mm (Marietta) sekä jonkin verran oli myös käytössä tanskalainen 20 mm:n Madsen konetykki.
Venäläisiltä vallattua 45 mm:n panssaritorjuntakanuunaa käytettiin myös. Lisäksi on mainittava  vielä englantilainen 14 mm:n Boys panssarintorjuntakivääri. Englannin hallitus lahjoitti näitä kiväärejä tammikuussa 1940 sata kappaletta. Ne jaettiin heti joukoille. Niistä oli paljon iloa keveiden T-26 ja T-37 vaunujen tuhoamisessa monilla rintamilla.

Suomalaiset tutkivat sotasaaliiksi saatua 45 mm:n pst-tykkiä.

Ruotsalaisia vapaaehtoisia selässään Boys pst-kivääri

Suomi olisi saanut talvisotaan vielä siellä hyvin tarkoitustaan palvelevan kotimaisen aseen, Lahti L-39 panssaritorjuntakiväärin eli ”norsupyssyn”. Se tuli sarjavalmistukseen vasta talvisodan jälkeen. Sen lopullista käyttöön ottoa viivästytti kenraali Heinrichsin viivyttely. Muutamia kappaleita oli koekäytössä talvisodassa. Ase osoittikin käyttökelpoisuutensa mm. T-26 tankkeja vastaan. Sen tilalle kaavailtiin jopa 13 mm:n panssaritorjunta konekivääriä, mutta onneksi tämä tehoton hanke ei edennyt.

Lahti L-39 pst-kivääri valmiina ampumaan

Raatteen tiellä tuhottuja ja sotasaaliiksi saatuja panssareita ja muuta kalustoa.


Tykistökeskityksillä tuhottiin tankkeja myös sekä miinoja käytettiin, omatekoisia ja tehdasvalmisteisia, mutta niitäkin oli liian vähän. Tykistöllä oli koko sodan ajan ammuspula.
Paljon jäi siis rohkean taistelijan vastuulle. Kasapanokset olivat tärkein ”pommarin” tuhoväline. Polttopullot eivät näytelleet niin suurta osaa kuin niistä on vuosikymmenet puhuttu!

Kasapanos ja polttopullo olivat köyhän armeijan aseita.

Suomella oli myös käytössä rajattu määrä panssarivaunuja: ranskalainen, jo I maailmansodassa käytössä ollut Renault F7 sekä englantilainen Vickers.

Syyskuussa 1939 perustettiin Hämeenlinnan Panssaripataljoona, johon kuului neljä panssarikomppaniaa ja panssaritäydennyskomppania. Panssarijoukkomme olivat silti käytännössä aseettomat. Vanhoilla Renault-panssareilla ei ollut taistelutehtäviin mitään asiaa ja Vickersit olivat ilman aseita.

Renault sotaharjoituksessa kesällä 1939

Talvisodan jo riehuessa kuului 5.12.1939 panssaripataljoonaan viisi panssarikomppaniaa., Reserviupseerikoulu ja korjaamo.

Sodan alettua alettiin Vickersejä aseistamaan kiireesti. Valtion tykkitehdas asensi niihin 37 mm:n Bofors -tykkejä, mutta työ kävi hitaasti. 10.2.1940 mennessä vain 16 vaunua oli saanut aseistuksen.

Renault panssarit olivat karjalan kannaksella ja hinasivat liikuntakyvyttömiä venäläispanssareita joukkojemme haltuun. Renaulteja laitettiin myös kiinteiksi tuliasemiksi maastoon.

Suomalaiset panssarivaunut pääsivät talvisodassa taistelemaankin. Panssaripataljoonan 4. komppania alistettiin 23. Divisioonalla tukemaan hyökkäystä Honkaniemen pysäkille. Hyökkäys piti suorittaa 26.2.1940, mutta se epäonnistui täysin. 15 Vickers- panssarivaunusta vain kuusi pääsi lopulta taisteluun mukaan kun viat ja viallinen polttoaine hyydytti muut. Kuusi vaunua menetettiin tai joutui vihollisen käsiin. Kuitenkin 9 vihollistankkia saatiin tuhottua, mutta tällä ei ollut mitään merkitystä taistelun lopputulokselle.

Neuvostosotilaat tutkivat sotasaaliksi jäänyttä suomalaista Vickers-vaunua.

PANSSARITORJUNTATYKKEJÄ

Ruotsalainen Bofors 37mm

Ranskalainen Hotchkiss 25mm eli "Marianne"

Neuvostoliittolainen 45 mm panssarintorjuntakanuuna m/1932

Tanskalainen Madsen 20mm



PST-KIVÄÄREJÄ


Lahti L-39 20mm:n pst-kivääri 



Brittiläinen Boys 13,9 mmm:n pst-kivääri

KASAPANOKSET JA POLTTOPULLOT


Tehdastekoinen kasapanos, kaksi käsikranaattia sekä polttopullo

Rintamaoloissa tehtyjä kasapanoksia

Polttopullon osat



SUOMALAISIA PANSSARIVAUNUJA





NEUVOSTOLIITTOLAISIA PANSSARIVAUNUJA










**************************
PS. Kalustoesittelyihin olisi voinut laittaa tietoa enemmänkin, kuten olisin voinut kertoa enemmän myös varsinaisesta aiheesta, eli panssaritorjunnasta. Eniten aiheesta saa kuitenkin irti lukemalla artikkelissa mainittu Vauhtolan kirja sekä myös tutustumalla alla mainittuun lähdekirjallisuuteen.
**************************
Blogitekstin lähteet:
Talvisota 1939-1940 / Vesa nenye, Peter Munter & Toni Virtanen;
Suomen panssariase 1918-1944 / Atso Haapanen;
Tankit tulee: Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940 / Jouko Vahtola;
Fighting vehicles of the world / Philip Trewhitt & Chris McNab;
WWII The Directory of weapons / Chris Bishop;
Wikipedia

Kuvat:
Internet


4 kommenttia:

  1. Hieno tarina.
    Kiitos.
    Tuota kirjaa mulla ei olekkaan, tarvii yrittää löytää.
    Justiinsa tilasin Mikko Ylikankaan Manio Pikku Sota
    Brttien lentokoneita suomessa 1919 ja laivoja myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itse tykkäsin tuosta "Mainiosta pikku sodasta!"

      Poista
  2. Nuo neuvostoliittolaisten tuhotut vaunut tarkoittivat pahasti vaurioituneita ja liikuntakyvyttömiä vaunuja.
    kuitenkaan suomella ei ollut mahdollisuuksia estää
    vaurioitettujen vaunujen poishinaamista ja korjausta
    ja hetken kuluttua sama kunnostettu vaunu ilmestyi
    uudelleen usein kolmatta jopa neljättä kertaa korjattuna
    versiona, jälleen uudelleen suomalaisia vastaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aha....tuo minun lukuni perustuu Atso Haapasen kirjasta saatuun tietoon. Kuitenkin tuokin järjestely mitä ”sovjetit” ovat joutuneet tekemään on kuormittanut heidän huoltojärjestelmää jne. Määrät ovat kuitenkin sen verran isoja!!! Tämäkin on ollut eteenpäin puolustajan näkökulmasta, jos näin on...
      Vielä asiaan liittyvä suora lainaus juuri tuosta Jouko Vahtolan kirjasta:
      ”Neuvostolähteisiin perustuen on laskettu, että koko sodan aikana puna-armeija menetti Kannaksella 3200 panssarivaunua. Niistä suomalaiset tuhosivat 1900 vaunua ja teknisistä syistä käytöstä jäi 1300 vaunua. Lisäksi huoltovaikeudet, kuten bensiinin saanti ja osin ehkä tankkimiehistöjenkin puute, estivät vaunujen täysimittaisen käyttöä. Voi siis arvioida, että lähes saman verran , mitä suomalaiset saivat tuhotuksi, jouduttiin niitä puna-armeijassa eri syistä jättämän ”rokuliin” .”

      Poista